Vanda: paljasjuurinen orkidea, joka vaatii enemmän vettä ja valoa.

Vanda on orkidea, jota kasvatetaan roikkuen paljaat juuret ilmassa ilman ruukkua tai kasvualustaa. Niille, jotka ovat tulleet orkideoiden pariin Phalaenopsin kautta, se näyttää olevan ristiriidassa kaiken kanssa – mutta se on ryhmän yhtenäisin suku: se vaatii eniten valoa, vettä ja lämpöä, ja juuri paljaat juuret tekevät tämän mahdolliseksi.

Kaikista suosituin orkidea, se joka tarvitsee eniten valoa.

American Orchid Societyn kasvatusohjeiden mukaan täysi aurinko on 50–100 % tai yli 53 750 lumenia (yli 5 000 jalkakannellista) . Tämä on yli kaksinkertainen määrä verrattuna Cattleyan tarvitsemaan määrään (2 000–3 500 jalkakannellista) ja noin viisinkertainen määrä verrattuna Phalaenopsiksen tarvitsemaan määrään (1 000–2 000 jalkakannellista).

Tämä tekee Vanda-orkideasta lähes kaiken sisäviljelyn ulottumattomissa. Se on kasvi kattamattomille parvekkeille, takapihoille, katoille tai kasvihuoneisiin – ei sisätiloihin. Kasvin omassa tuotetietolomakkeessa todetaan, että 37. leveysasteen alapuolella sijaitsevilla alueilla 25–35 % varjoa voidaan tarvita, mikä pätee suureen osaan Brasiliaa kesällä: koko päivän jatkuva täysi aurinko voi polttaa sen täällä.

Lämpö: ryhmän sietokykyisin.

Nuo 41 °C ovat yleisesti viljeltyjen orkideoiden korkein ääriarvo, ja siksi Vanda on looginen valinta kuumiin trooppisiin ilmastoihin. Se on täysin vastakohta Cymbidiumille, joka kieltäytyy kukistamasta, jos lämpötila ylittää 23,8 °C milloin tahansa. Kuumissa kaupungeissa asuvat ja jatkuvasti lämpötilan kanssa kamppailevat voivat löytää suvun, joka toimii ilmaston hyväksi eikä sitä vastaan.

Vettä päivittäin, siinä kaikki.

Etiketissä olevat ohjeet ovat selkeät: kasvihuoneessa kastele päivittäin riippumatta siitä, onko kasvi ruukussa, korissa vai istutettuna. Tämä ei ole liiallista eikä lievää – paljaiden juurien kanssa ainoa käytettävissä oleva vesi on se, mitä jää jäljelle sienimäiseen juurikerrokseen kastelun jälkeen, ja se loppuu muutamassa tunnissa.

Tämä on vaatimus, joka karsii pois useimmat suvun ehdokkaat. Vanda ei anna anteeksi viikonloppumatkoja. Niiden, jotka matkustavat usein eikä heillä ole ketään kastelemassa kasvejaan, on parempi valita suku, jolla on valesipuli, kuten Cattleya, joka varastoi vettä viikkoja.

Kuinka tunnistaa oikea aika: kosteutetut Vandan juuret muuttuvat vihreiksi; kuivuessaan ne muuttuvat hopeanharmaiksi. Kun ne ovat kaikki hopeanvärisiä, on aika. Käytä aina haaleaa vettä – ohjeet varoittavat, että alle 10 °C:n lämpötilat voivat vahingoittaa kasvia.

Kasvamassa ilman kasvualustaa ja yksityiskohta Epsom-suolasta.

Vanda-orkideoita voidaan kasvattaa ilman kasvualustaa , ripustaa rei'itettyyn koriin tai ripustaa ruukkuun. Ruukkukasveissa suositellaan keskirakeista tai karkearakeista kaarnaa – ja ohjeet ovat selkeät: rahkasammalta ei tarvita . Rahkasammal pidättää vettä liian kauan Vanda-orkideoiden juurien lähellä ja aiheuttaa niiden mätänemisen.

Yksi vähän mainittu yksityiskohta, joka kannattaa tietää: paljasjuurisille kasveille AOS suosittelee satunnaista kylpemistä Epsom-suolaliuoksessa, noin kerran kuukaudessa . Epsom-suola on magnesiumsulfaattia, ja loogisena ajatuksena on, että niillä, jotka viljelevät ilman kasvualustaa, ei ole ravinnevarastoja kasvualustassa – jokainen elementti on täydennettävä vedellä. Tällainen yksityiskohta ilmenee vain kasvualustattomassa viljelyssä eikä ole järkevää tavallisessa ruukussa.

Lannoita säännöllisesti aktiivisen kasvun aikana puolella tai neljänneksellä normaalista annoksesta käyttäen tasapainotettua 20-20-20-kaavaa. Vähennä lannoitusta tai lopeta se kokonaan talvella. Fosforirikas lannoitus on valinnainen keväällä kukinnan stimuloimiseksi.

Kolme lehtityyppiä ja miksi ne muuttavat auringonvalon tarvetta.

Suvun sisällä on kolme lehtimuotoa, eivätkä ne ole pelkästään esteettinen yksityiskohta – ne osoittavat, kuinka paljon valoa kasvi sietää.

Sylinterimäiset lehtiset kasvit , joita kutsutaan teretes-kasveiksi, vaativat eniten aurinkoa: ne ovat kotoisin avoimista ympäristöistä, kasvavat korkeiksi ja sopivat vähiten viljelyyn pienissä tiloissa. Litteät, nauhalehtiset kasvit , joita kutsutaan hihnalehtikasveiksi, ovat markkinoiden yleisimpiä ja sietävät jonkin verran varjoa. Puoliteretes-kasvit ovat näiden kahden ryhmän risteytymiä ja sijoittuvat sekä muodon että vaatimusten suhteen niiden väliin.

Jos parvekkeellasi on osittain aurinkoinen eikä täysi aurinko, nauhalehtikärsämöllä on todellinen mahdollisuus kukittaa ja terete luultavasti ei kuki. Se on ensimmäinen asia, johon kiinnittäisin huomiota ennen ostamista.

Poikkeus, joka sietää leutoa säätä.

Vanda coeruleaan kannattaa tutustua , sillä se uhmaa suvun tyypillistä profiilia. Se on sinilila ruudullinen kukkalaji, joka on kotoisin Kaakkois-Aasian korkeilta paikoilta ja siksi sietää viileämpiä lämpötiloja kuin tavalliset trooppiset Vanda-kasvit.

Se on myös geneettinen perusta suurelle osalle markkinoilla olevista sinisistä hybrideistä – ja nämä hybridit perivät osan tästä sietokyvystä. Niille, jotka asuvat kylmempien talvien alueilla ja haluavat viljellä Vanda-orkideoita, tämä on kokeilemisen arvoinen lähestymistapa sen sijaan, että vaadittaisiin pelkästään trooppista lajia.

Ilmajuuret: älä leikkaa, älä hautaa

Vanda-orkideoilla on pitkät, kaikkiin suuntiin kasvavat juuret, ja kiusaus järjestää ne on suuri. Kaksi asiaa, joita ei kannata tehdä: leikata terveitä juuria, koska niihin keskittyy kaikki kasvin kyky imeä vettä ja ravinteita; ja yrittää laittaa ilmajuuret kaarnaruukkuun, koska ilmassa muodostuneilla juurilla on erilainen rakenne ja ne mätänevät kosteassa ympäristössä.

Kuiva, ontto, hauras ja sisältä vihreää kuorta vailla oleva juuri voidaan poistaa. Ongelma ratkaistaan ​​kastelemalla: elävä juuri muuttuu vihreäksi, kuollut juuri pysyy beigenvärisenä.

Kuinka kastella kasvia oikein ilman ruukkua

Paljasjuurisen Vanda-orkidean "kastelu" ei ole sama asia kuin ruukkukasvin kastelu, ja siinä useimmat ihmiset tekevät virheen tekemällä liian vähän.

Suihkutus ei auta. Juurien liottaminen vedessä on tehokasta, kunnes ne muuttavat väriään – hopeanharmaasta vihreäksi – ja se vie kauemmin kuin miltä näyttää. Kastelukannulla tämä tarkoittaa veden valuttamista juuriston päälle toistuvasti minuutin tai kahden ajan, ei nopeaa suihkua. Monet ihmiset upottavat koko kasvin mieluummin ämpäriin kymmeneksi tai viideksitoista minuutiksi, mikä varmistaa tasaisen nesteytyksen.

Keskeinen huomioitava seikka kasvia liotettaessa on lehtien väliin kertyvä vesi. Vanda-orkideoilla lehdet ovat riveissä, ja näiden lehtien kainaloiden seisova vesi tuulettamattomassa ympäristössä mädäntää kasvupisteitä. Liotuksen jälkeen kallista kasvia, jotta vesi pääsee valumaan pois.

Hyvin kuumina ja kuivina päivinä kastelu kahdesti – aamulla ja myöhään iltapäivällä – ei ole liiallista. Se on ainoa suosittu laji, jonka kohdalla tätä voidaan pitää normaalina rutiinina.

Lehden putoaminen tyvestä on normaalia tiettyyn pisteeseen asti.

Vanda-orkideat kasvavat pystysuunnassa muodostaen yhden ylöspäin kasvavan varren ja menettävät luonnollisesti alemmat lehtensä ajan myötä. Jo kellastuneen tyvilehden satunnainen menettäminen on normaalia.

Useiden lehtien putoaminen peräkkäin tai vihreiden lehtien putoaminen ei ole normaalia. Tämä viittaa yleensä kahteen asiaan: jatkuvaan kuivumiseen – juurta ei kastella tarpeeksi, mikä on yleistä ruiskutettaessa liotuksen sijaan – tai varren mätänemiseen, joka näkyy tummana, pehmeänä alueena.

Ajan myötä kasvista tulee korkea ja kömpelö, ja sen alla on paljon paljasta vartta. Hyväksytty ratkaisu on leikata pois yläosa, jolla on oma ilmajuuristo, ja istuttaa se uudelleen uutena taimena – jäljelle jäävä tyvi usein kasvaa uudelleen. On parasta tehdä tämä kasvukauden aikana, ei koskaan silloin, kun kasvi on silmuissa.

Niille, joille Vanda on järkevä?

Tämä orkidea on täydellinen valinta hyvin erityiseen tilanteeseen: parvekkeelle tai takapihalle, jossa on voimakas aurinko, lämmin sää ja joku kotona kastelemassa sitä joka päivä. Tässä tilanteessa se on yksi anteliaimmista orkideoista, joita on olemassa, suurilla kukilla, intensiivisellä värillä ja toistuvilla kukinnoilla.

Muuten ei ole olemassa kompromissia. Riittämätön valo estää sitä kukinnan, ja harvinainen kastelu aiheuttaa sen nopean kuivumisen, koska sillä ei ole lainkaan varastoja. En suosittelisi sitä asuntoon, jossa ei ole parveketta, enkä paljon matkustavalle – kyse ei ole taidosta, vaan rutiinien yhteensopimattomuudesta.